Keskustelutilaisuus
Frame Espresso: Taidetta ja politiikkaa tekemässä

Näkökulma
Kirjoittaja:
Ari Björn
Creative Director, CEO · Art & Process

Keskiviikkona 17.2. järjestettiin Galleria Sinnessä  Iso Roobertinkadulla Helsingissä keskustelutilaisuus taiteen, tekijyyden, politiikan ja yhteiskunnan välisistä sidoksista. Tilaisuudessa julkaistiin myös Taidetta ja politiikkaa tekemässä -kirja. Keskustelu pohjautui pitkälti edellä mainittuun kirjaan. Panelisteina toimivat kirjan tekemiseen osallistuneet henkilöt. Alla referoitu lainaus tilaisuuden aiheesta.

"Mikä on yhteiskunnallisen taiteen ja taiteen yhteiskunnallisen roolin suhde? Jos kaikki taide on poliittista, mitä tarkoittaa taiteen autonomia? Entä mikä on taiteellisen työn liikkumavara yhteiskunnallisissa ja institutionaalisissa rakenteissa, joihin se on sidoksissa?"

"Taidetta ja politiikka tekemässä esittelee Suomessa toimivien taiteen tekijöiden ajatuksia taiteen ja yhteiskunnallisuuden suhteista. Kirjan artikkelit ja haastattelut avaavat sekä niitä konkreettisia haasteita, joita yhteiskunnallisesti suuntautuneen taiteen tekijät kohtaavat, että erilaisten praktiikoiden taustalla olevia käsityksiä etiikasta ja poliittisesta yhteiselämästä."

Näkökulman kirjoittajalla ei ollut mahdollisuutta perehtyä kirjaan etukäteen, joten tämä näkökulma on enemmän tilanneanalyysi, kuin kriittinen tarkastelu kirjan sisällöstä.

Kirjan tekijät olivat selkeästi paneutuneet valitun aihealueen kysymyksiin. Kirjan valmiiksi saattamisen prosessi kesti 2-3 vuotta. Tänä aikana tekemisessä mukana olleet henkilöt toimivat aktiivisesti taiteen kentällä aihealueen kysymysten parissa, jotkut jopa kyllästymiseen saakka. Muistan taannoin olleeni kuuntelemassa keskustelua, joka kävi läpi erilaisia talouden malleja. Kyseisessä keskustelussa olivat tarkastelussa ainakin yhdysvaltalaisen Milton Friedmanin ja englantilaisen John Maynard Keynesin taloudellisen toiminnan mallit.

Galleria Sinnen keskustelu maalasi varsin pessimististä ja ummehtunutta kuvaa toimijuudesta ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisuuksista aina taiteen rahoituksen kytköksistä alkaen. Ehkä tähän osin vaikutti syvä sukellus aihealueeseen ja sitä kautta tapahtunut aiheen ylityöstäminen. Pessimistisestä yleiskuvasta huolimatta keskustelun loppupuolella kuultiin kuitenkin muutama valoisampikin puheenvuoro.

TILAISUUDESTA
Eräs tilaisuuden puheenvuoroista toi esiin huolen siitä kuinka taiteilijat eivät ole mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa, tai ovat luovuttaneet vaikuttamisen kentän muille yhteiskunnan toimijoille. Puheenvuoron mukaan taiteen kentällä vallitsee varsin yleinen pessimismi vaikuttamisen mahdollisuuksia kohtaan. Illan keskustelutilaisuus kuvastaa jollain tasolla tätä esille tuotua ongelmaa.

Vaikka Taidetta ja politiikkaa tekemässä -kirja keskittyy taiteen tekijöihin ja on oletettavasti pääosin suunnattu taiteen kentällä toimiville, niin keskustelun ja kirjan aihe voisivat olla mielenkiintoisia ja tärkeitä laajemmankin yleisön kannalta. Kirjan toimittaneita henkilöitä ja heidän taustojaan jonkin verran tuntien uskaltaisin odottaa kirjan sisällöltä perehtyneisyyttä ja teräviä näkökulmia. Olisikin ollut suotavaa, että tämä keskustelu ja kirjan julkistus olisivat löytäneet toisenlaisen ajankohdan ja paikan.

Taidetta ja politiikkaa tekemässä -keskustelun paikaksi valittu galleriatila sijaitsee Helsingin keskustan alueella. Paikka oli siis kohtuullisen keskeinen ja hyvin saavutettavissa. Aihealueen huomioon ottaen galleriatila vaikuttaa loogiselta valinnalta. Lisäksi galleriatilaan ovat yleensä kaikki tervetulleita, eikä sinne ole sisäänpääsymaksua. Järjestely siis takaa demokraattisen osallistumisen mahdollisuuden. Seinin ja ikkunoin eristetty galleriatila luo kuitenkin helposti henkisen etäisyyden kansalaisen ja erityisyleisön välille. Ohi kulkeva, ei taidetta niin ahkerasti harrastava, mutta yhteiskunnallisista asioista ehkä muuten kiinnostunut kansalainen tuskin astuu sisään.

Tilaisuuden sijoittuminen onnistui osaltaan alleviivaamaan taidekentän kokemaa vaikutusmahdollisuuksien puutteen yhtä avaintekijää. Eristäytyminen tuntuu olevan melko yleinen ongelma taidekentän järjestämissä tilaisuuksissa. Tilaisuuksien järjestämisen suhteen olisi tarvetta strategiselle suunnittelulle. Pitäisi miettiä missä ja milloin tilaisuuksia järjestetään, ketä aihemaailma koskettaa, ketä sinne voisi kutsua keskustelemaan ja millä tavoin keskustelijat saadaan paikalle. Taidetta ja politiikkaa tekemässä -keskustelu kosketti taidekentän tekijöiden lisäksi yhteiskuntaa ja siinä vallitsevia erilaisia rakenteita. Kritiikkiä saivat osakseen taiteen rahoituskanavat, taideinstituutiot, ministeriöt jne. Keskustelutilaisuuden paikaksi olisi voitu valita jokin yleisempi areena, Sanomatalon katutasossa oleva Mediatori esimerkiksi. Ajankohdaksi olisi voitu valita päivä ja keskusteluun kutsua poliittisia vaikuttajia, kulttuurin ja politiikan toimittajia ja eri instituutioiden edustajia. Tässä mielessä keskustelu jäi tällä kertaa vajaaksi.

Avoimemman ja helpommin lähestyttävän tilan kautta tämän sekä muiden vastaavien tilaisuuksien saavutettavuus laajemman ja satunnaisen yleisön kannalta paranisi. Ottamalla areenat huolellisen suunnittelun kautta haltuun ansiokas keskustelu saisi kaivattuja mittasuhteita, eikä vaikuttamismahdollisuuksien puutetta ehkä tarvitsisi enää niin valitella.

Taidekentän tapahtumat sijoittuvat usein iltaan, jonka vuoksi niille saattaa kentän ulkopuolisen mielessä muodostua vapaa-ajan harrastusten luonne. Ajalliselle sijoittumiselle löytyy näennäisen looginen selitys yhteiskunnan rakenteesta. Näennäisen looginen siksi, että muutkin toimijat jotka kokevat työnsä olevan (yhteiskunnallisesti) arvokasta, sijoittavat tilaisuuksiaan juuri siihen aikaan vuorokautta jolloin yhteiskuntaa tukevat ja rakentavat toiminnot ovat kiireisimmillään. Miksi siis taidekentän pitäisi väheksyä osuuttaan ja sijoittaa arvokkaana pitämänsä kontribuutio vapaa-aikaosastolle? Toisenlainen ajoitus tapahtumien suhteen voisi auttaa torjumaan toissijaisuutta ja tukea vakavasti otettavan yhteiskunnallisen toiminnan statusta. Ongelmia tilaisuuksien suunnittelussa varmasti löytyy aina taloudellisista resursseista lähtien ja jokaista tapausta täytyy luonnollisesti tarkastella erikseen. Mutta mikäli taiteen tekijät ja kenttä kokonaisuudessaan eivät ota tilannetta tältäkin osin haltuun ja tee asioita niin, että sisältöjen painoarvo tulee kentän ulkopuolellakin selväksi, niin valitus vaikutusmahdollisuuksien puutteesta saa varmasti jatkoa.